Anne Ruuskanen on kuopiolainen 46 vuotias kommunisti, jolle Marxilainen ideologia ei ole puoluepolitiikkaa, vaan selviytymis-strategia, joka tarjoaa ainoan kokonaisvaltaisen ja perustellun vastavoiman ihmisten globaaleja elinehtoja tuhoavalle kapitalismille.
Oikeistolaisen politiikan yhteiskuntaa ja yksilöä tuhoaviin seurauksiin hän on perehtynyt työskenneltyään erilaisten ihmisryhmien parissa elämänhallintaa tukevissa tehtävissä, mm. sosiaalikuraattorina ja kouluttajana.
Kuntavaaliteemoja 2012[]
Anne Ruuskanen sanoo, että Kuopion kaupunki yrittää kaupunginhallituksen päätöksellä säästää 2,5 miljoonaa euroa loppuvuoden 2012 aikana. Tavoitteesta huolimatta kuluvan vuoden alijäämän odotetaan olevan yli 20 miljoonaa euroa.
Kaupunginhallituksen mukaan säästöihin osallistuvat kaikki kaupungin palvelualueet ja työntekijät. Suurin osa säästötoimista eli noin 1,5 miljoonaa euroa koskee perusturvan palveluja, jossa talousarvion ylitysennuste on suurin.
– Tarvitaan pikaista säästöjen järkeistämistä. Peruspalveluista säästäminen on järjetöntä, koska se muuttuu yhä suuremmiksi kustannuksiksi tulevaisuudessa. Alibudjetointi näkyy asioiden hoitumattomuutena ja kalliina korjaavina toimina.
– Peruskouluihin, päivähoitoon, lastensuojeluun ja vanhuspalveluihin kohdistetut "säästöt" eivät ole säästöjä, ne ovat pelkkiä leikkauksia. Painopisteen on oltava ongelmien ehkäisemisessä. Se on tervettä ja konkreettista säästöä joka ei eriarvoista eikä sorra ketään, Ruuskanen toteaa.
Valtuustoon on saatava väkeä joka uskaltaa ja tahtoo tutkia tarkemmin Kuopion hallinnon tuhlauksia.
– Johtajien määrää, heidän palkkaustaan ja kaiken maailman konsulttien käyttöä. Erilaisia " imagon nostamisakteja" pitää katsella aivan uudesta tarveharkinnan ja kuntalaisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Päätösvalta on palautettava bisnesporukoilta takaisin kuntalaisille ja heidän valitsemilleen valtuutetuille. Tarpeeton, harvojen etua palveleva törsäys on jätettävä valinnoissa viimeiseksi, Ruuskanen lataa.[1]
Poliittinen ajatusmaailma[]
Anne Ruuskanen näkee sosialismin ja kommunismin yhteiskuntamallina, jossa sekä yksilöiden, että ryhmien on mahdollista löytää tavoitteita sekä elämälleen, että toiminnalleen ilman inhimillistä, minkään tason riistoa. Tuollaisessa yhteiskunnassa on mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa elämänmuotoa, jossa sekä ekologiset, että inhimilliset tarpeet ovat yhteneviä ristiriidatta. Sosialismi ja kommunismi eivät siis ole tavoitteina itseisarvoja, vaan välineitä säilyttää inhimillinen elämä sekä mahdollisena, että siedettävänä. Ilmastonmuutosta, luonnonvaroja sekä elinympäristön tuhoutumista koskevat kysymykset eivät tule ratkaistuiksi kapitalismin kautta, sen syvään muuttumattomaan ytimeen leivottujen kasvun ja kilpailun ideoiden vuoksi. Kasvuun yhdistetty vapaa kilpailu on totaalinen vastakohta ja este kestävälle,ihmistä ja ympäristöa suojelevalle kehitykselle.
Anne Ruuskanen katsoo, että tässä ajassa luodut kestävän kehityksen tavoitteet eivät millään muotoa voi toteutua, mikäli kapitalistinen globalisaatiokehitys, johon EU:n järjestelmäkin kuuluu, saa esteettä aiheuttaa luonnonvaroista (varsinkin uusiutumattomista) käytävää kamppailua maiden ja maanosien välillä. Konfliktit, sodat ja yleinen militaristinen ote maailman politiikassa ovat seurausta edellisestä. Suomalaiseenkin yhteiskuntaan hivutetut taloudelliset ja poliittiset uhkakuvat, ovat tämän kehityksen tuotteita ja niitä eritavoin lanseeranneet oikeistolaiset poliitikot ovat valinneet turvallisuutemme perustaksi sotiin varustautumisen,niiden estämisen sijaan. Valtion vaurastumisen välineksi he ovat valinneet ihmisten sosiaalisen alistamisen sekä taloudellisen eriarvoistamisen, hyvinvoinnin ja tasa-arvon sijaan. Anne Ruuskasen mielestä on käsittämätöntä, että tämä suunta Suomessa on voinut jatkua kaikkien vakavasti otettavien asiantuntijoiden, barometrien, tilastojen ym. osoittaessa että se on väärä. Nuo valinnat eivät pitkällä tähtäimellä tuo sen paremmin turvallisuutta, kuin vaurauttakaan ja sen vuoksi niiden perusta on vain ja ainoastaan ideologinen.
Eduskuntavaaleissa[]
Ruuskanen oli vuoden 2011 eduskuntavaaleissa SKP:n kansanedustajaehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.[2]