Satu Outi Kristiina Alanko-Kahiluoto (vuoteen 1985 Kirstinä, s. 14. kesäkuuta 1966 Oulu) on suomalainen vihreiden poliitikko, vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja kansanedustaja vuodesta 2007. Hän on ollut Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 2005–2017.[1]
Koulutukseltaan Alanko-Kahiluoto on filosofian tohtori ja työskenteli ennen politiikkaa kirjallisuuden ja filosofian tutkijana.[2]
Elämä ja ura[]
Koulutus ja tutkimus[]
Alanko-Kahiluoto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1994. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2007. Vuosina 1993–2001 Alanko-Kahiluoto työskenteli tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa. Vuosina 2001–2007 hän oli Suomen Akatemian projektitutkija. Alanko-Kahiluoto oli Tieteentekijöiden liiton luottamusmies Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa vuosina 2004–2007.
Alanko-Kahiluodon väitöskirja ”Writing Otherwise than Seeing: Writing and Exteriority in Maurice Blanchot” tarkastelee ranskalaisen kirjailija-filosofi Maurice Blanchot’n 1940–60-lukujen tuotannon suhdetta aikansa fenomenologiseen filosofiaan. Alanko-Kahiluoto on suomentanut muun muassa Maurice Blanchot’n keskeisen kirjallisuusfilosofisen esseen "Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan" ("La littérature et le droit à la mort", Nuori Voima. 6/01, 14-28, NVL, 2001). Hän on myös toimittanut yhdessä kirjallisuudentutkija, FT Tiina Käkelä-Puumalan kanssa kirjallisuudentutkimuksen perusteisiin johdattavan teoksen Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2001).
Politiikka[]
Alanko-Kahiluoto valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Hän toimi Helsingin Vihreiden puheenjohtajana vuosina 2005–2007 ja oli perustamassa Helsingin Vihreitä Naisia vuonna 2005. Alanko-Kahiluoto on myös Vihreiden Naisten puheenjohtaja vuodesta 2014.Kunnallispolitiikassa Alanko-Kahiluoto on puolustanut erityisesti julkisia palveluita kuten lähikouluja ja -kirjastoja, lasten päivähoitoa, mielenterveyspalveluita ja vanhusten palveluita sekä pyrkinyt parantamaan asunnottomien tilannetta.lähde? Vuoden 2017 vaaleissa hän ei asettunut ehdolle.
Eduskuntaan Alanko-Kahiluoto valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 vaaleissa Helsingin vaalipiiristä 4 622 äänellä. Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Kesällä 2011 hän oli ehdolla vihreiden puheenjohtajaäänestyksessä saaden 20 prosenttia äänistä ja tullen toiseksi Ville Niinistön jälkeen. Lokakuussa 2013 Alanko-Kahiluodosta tuli vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Haaviston seurattua Heidi Hautalaa ministerinä. Vuosina 2009–2011 hän oli eduskuntaryhmän toinen ja vuonna 2013 ensimmäinen varapuheenjohtaja.
Alanko-Kahiluoto oli ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014 ja sai 5 643 ääntä. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kolmannelle kaudelle eduskuntaan 7 884 äänellä. Hän jatkoi vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana.
Vuoden 2015 vaalien jälkeen Alanko-Kahiluoto valittiin suuren valiokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäseneksi. Aiemmin hän on ollut varsinainen jäsen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (2009–2015), sivistysvaliokunnassa (2008–2011 ja 2012–2014), puolustusvaliokunnassa (2014–2015), työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa (2007–2008) ja perustuslakivaliokunnassa (2007–2008). Vuonna 2011 hän toimi lyhyen aikaa myös tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana.
Alanko-Kahiluodon erityisosaamista ovat koulutus- ja kulttuuripolitiikka sekä sosiaalipolitiikka ja työelämäkysymykset.lähde? Hän oli vuonna 2006 perustamassa taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa ajavaa Tatusotu-liikettä. Eduskunnassa Alanko-Kahiluoto on toiminut taiteilijoiden ja kansanedustajien yhteistyöverkosto Arkadia-seuran puheenjohtajana. Vuosina 2008–2012 hän oli Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen puheenjohtaja ja vuosina 2009–2011 Kuvataideakatemian hallituksen varapuheenjohtaja. Vuonna 2015 Alanko-Kahiluoto on Naisjärjestöt yhteistyössä Nytkis ry:n puheenjohtaja.
Touko Aallon luovuttua puheenjohtajuudestaan, Alanko-Kahiluoto ilmoitti olevansa käytettävissä uudeksi puheenjohtajaksi.
Yksityiselämä[]
Alanko-Kahiluoto on ollut vuodesta 1996 naimisissa teatteriohjaaja Atro Kahiluodon kanssa ja heillä on kaksi lasta. Runoilija Väinö Kirstinä oli Alanko-Kahiluodon setä.
Muusikot Ismo Alanko, Ilkka Alanko ja Petri Alanko sekä Satu Alanko-Rautamaa ovat Alanko-Kahiluodon serkkuja. Alanko on Outi Alanko-Kahiluodon äidin tyttönimi.
Alanko-Kahiluoto on joutunut koulukiusaamisen uhriksi.
Lähteet[]
- ↑ Edustajamatrikkeli Eduskunta
- ↑ 375 humanistia
Aiheesta muualla[]
- Outi Alanko-Kahiluodon kotisivut
- Outi Alanko-Kahiluoto 375 humanistia -sivusto 30.10.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.