Fandom

Vaaliwiki

Suomen Keskusta

1 143sivua
tässä wikissä
Add New Page
Keskustelu0 Share
Tämä sivu on tuotu Wikipediasta. Artikkelin nimi Wikipediassa on Suomen Keskusta


Suomen Keskusta r.p. (Kesk)
{{{puolueen ehdokasluettelo}}}
Perustettu 1906
johto
Puheenjohtaja Mari Kiviniemi
Varapuheen- johtajat Tuomo Puumala
Timo Kaunisto
Annika Saarikko
Puoluesihteeri Timo Laaninen
ohjelmat
{{{ohjelmat}}}
yhteydet
Toimisto Apollonkatu 11 A 00100 HELSINKI
Äänenkannattaja Suomenmaa
Kotisivu www.keskusta.fi
edustus
Kansanedustajia 50 (kesk)
Europarlamen- taarikkoja 3 ( ELDR)
Kunnanvaltuu- tettuja  ?
jäsenyydet
Suomi
Kansainväliset


Suomen Keskusta (Kesk.) on yksi Suomen kolmesta suuresta puolueesta. Se perustettiin 1906 nimellä Maalaisliitto pyrkimyksenä maaseudun epäkohtien poistaminen ja itsenäisen talonpoikaisväestön aseman turvaaminen. Keskustan kannatus on edelleen laajaa maaseudulla, mutta se on pyrkinyt kehittymään 1950-luvulta lähtien valtakunnalliseksi keskustalaiseksi puolueeksi – nimi muutettiin muotoon Keskustapuolue 1965 – ja esittänyt ajoittain hyvinkin liberaaleja linjauksia. Tässä sen kehitys muistuttaa muiden Pohjoismaiden agraaripuolueiden muutosta keskustalaisiksi yleispuolueiksi. Muihin pohjoismaisiin agraaripuolueisiin verrattuna Keskusta on kuitenkin ylivoimaisesti vahvin.

Myös puolueen kaupunkipolitiikka on viime vuosina selvästi terävöitynyt ja siitä on tullut esimerkiksi Helsingin puoluekartassa leimallisesti liberaali ollen esimerkiksi pääkaupungin vahvin maahanmuuttajapuolue. Puolue on kuitenkin erityisesti maatalouteen liittyvissä kysymyksissä puoluekartan konservatiivisimpia haluten säilyttää mittavat maataloustuet, joiden uskotaan turvaavan ympäristöystävällisen ruoantuotannon ja säilyttävän maan omavaraisuuden kriisitilanteissa. Toisaalta Keskustassa ei olla tyytyväisiä EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan laajoine tukijärjestelmineen, sillä sen koetaan vievän maanviljelijöiltä niin sanotun talonpoikaisen vapauden.

Puolue on toisen maailmansodan jälkeen kamppaillut SDP:n, SKDL:n ja Kokoomuksen kanssa suurimman puolueen asemasta Suomessa. Keskusta on vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen Suomen suurin eduskuntapuolue 55 kansanedustajapaikalla eduskunnan kaikkiaan 200 paikasta.

Liberaalinen Kansanpuolue liittyi 1982 Keskustapuolueen jäsenjärjestöksi, josta keskusta peri Liberal Internationalin jäsenyyden ja taloudelliset vastuut. Suomen Keskusta on myös European Liberal Democrat and Reform Partyn jäsen ja liittynyt näiden liberaalisiin manifesteihin. Keskustan jäsenet Euroopan Parlamentissa ovat Euroopan liberaalien ja demokraattien allianssin jäseniä.

Eurooppalaisittain Suomen Keskustan kaltaisen pohjimmiltaan agraarin keskustalaisen puolueen kannatuksen laajuus on kuitenkin ainutlaatuinen ilmiö.

PolitiikkaMuokkaa

Maalaisliitto oli perustamassa ja sen merkittävimpia johtajia oli alkuvuosikymmeninä Santeri Alkio, jonka aateperintöön, alkiolaisuuteen viitataan vielä vuoden 2006 periaateohjelmassakin. Alkiolaisuus syntyi sosialismin ja kapitalismin vaihtoehdoksi korostamaan ihmisyyttä, kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä ja tasa-arvoa. Keskusta korostaa toisaalta vastuullista vapautta, toisaalta heikommista huolehtimista, talonpoikaisjuuria ja sivistysaatetta. Kriittisesti se suhtautuu materialistiseen elämänmenoon, kiihtyvään kulutukseen ja ympäristön tuhoamiseen.

Moneen länsieurooppalaiseen ja lähinnä kaupunkiliberaaliin puolueeseen verrattuna Keskustan liberaalisuus on maakuntalähtöistä, mikä korostaa yleisen liberalismin ja varsinkin talousliberalismin rinnalla kansallista eheyttä ja omavaraisuutta. Keskustan kaltaisia voimakkaita talonpoikaispuolueita ennen toisen maailmansodan jälkeistä keskushallintoja korostavaa sosiaalidemokratisoitumista on ollut Bulgariassa maailmansotien välillä.

Liberaalia ja kaupunkilaista ulottuvuutta Keskusta on pyrkinyt kehittämään liittoutumalla Liberaalisen kansanpuolueen kanssa yhdeksi puolueeksi, perustamalla kaupunkityötä pohtivia työryhmiä ja lopulta 2003 nimityttämällä kolme ministeriä Uudeltamaalta valtioneuvostoon, mikä on taannut aikaista suuremman mediahuomion. Toisaalta tämä nimitys jätti Keskustan vahvimman tukialueen Pohjanmaan ministereittä.

Taloudellisesti yksi Keskustan historian voimakkaimmista liberaalihankkeista oli 1995 eduskuntavaaleissa esitetty työreformi, minkä toinen versio koettiin ay-liikkeessä suorastaan työehtosopimusjärjestelmän tuhoavana aloitteena.

Eräät puolueen veteraanivaikuttajat, eturivissä Paavo Väyrynen, pitkäaikainen ulkoasiainministeri ja europarlamentikko, ovat suhtautuneet kriittisesti kansainväliseen liberalismiin ja puolueen "helsinkiläiseen liberaaliklikkiin." Vuoden 2006 periaateohjelmassaan Keskustan onkin nähty palaavan perinteisempään alkiolaiseen humanismiin.[1]

Nykyään maanviljelijöiden osuus Keskustan kannattajista on pudonnut huomattavasti ja Keskustan äänestäjät jakautuvat eri puolueista laajimmin eri ammattiryhmiin. Maaseutu-Suomi ja pienet kaupungit ovat silti nykyäänkin vahvinta keskustalaisten kannatusaluetta, vaikkakin puolue on tehnyt tuloaan suuriin etelän kaupunkeihin vaihtelevalla menestyksellä. Suomen keskusta esiintyy Suomen suurimpana kuntapuolueena, koska sillä on eniten kunnanvaltuutettuja kaikkiin muihin puolueisiin verrattuna. Tämä tekee sen varovaiseksi esimerkiksi kuntauudistusta koskevissa kysymyksissä.

Puolue on Kainuussa poliittisesti erittäin vaikutusvaltainen: Keskustalla on enemmistö kaikissa Kainuun kuntien valtuustoissa paitsi Kajaanissa.

HistoriaMuokkaa

Suomen Keskustan syntymävuotena voidaan pitää vuotta 1906, jolloin perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto ja Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto, jotka yhdistyivät Maalaisliitoksi vuonna 1908. Maalaisliiton ideologisena isänä pidetään nuorsuomalaisista siirtynyttä Santeri Alkiota, ja alkuaikoina puolue toimi perustuslaillisessa rintamassa nuorsuomalaisten kanssa.

Puolueen kannatus perustui laajaan maatalous- ja maaseutuväestöön. Lauri Kristian Relander oli puolueen ensimmäinen tasavallan presidentti. Kyösti Kallio oli puolueen edustaja tasavallan presidenttinä talvisodan syttyessä. Sodan jälkeen alkoi uuden ulkopoliittisen suuntautumisen vaihe, ja Urho Kekkonen kohosi neuvostoystävyyttä korostavan linjan johtohahmoksi. Maalaisliitto oli vielä 1940-luvulla varsin arvokonservatiivinen ja suomalaismielinen. Maalaisliiton sisälle muodostui idänpolitiikkaa, vasemmistoyhteistyötä ja Kekkosta tukemaan miltei puolueoppositioksi niin sanottu K-linja. Omaa puoluettaankin jakanut Kekkonen valittiin 1956 presidentiksi. Linjan sisältönä oli mennä niin vasemmalle, että hirvittää.

Presidentinvallan vahvistuminen lähinnä idänpolitiikan (YYA ja ETYK) ja länsi-integraation (EFTAn ulkojäsenyys, EEC-vapaakauppasopimus) turvaamiseksi bilateraalikauppaa menettämättä johti yhdessä SDP:n puoluehajaannuksen kanssa siihen, että presidentin voimakasta osallistumista alettiin lähinnä sosialidemokraattisten vastustajien piirissä pitää ruoskaparlamentarismina. Myös oikeistosta nousi kriittisiä ääniä, kuten Tuure Junnila, Georg C. Ehrnrooth ja Kullervo Rainio, jotka muodostivat perustuslaillisen kansanpuolueen. Toinen näkyvä vastustaja oli entinen maalaisliittolainen Veikko Vennamo. Puolueen sisällä K-linjan edustajiin skeptisesti suhtautuneita alettiin kutsua mustaksi tusinaksi, millä annettiin ymmärtää, että Keskustapuolueen sisällä on oikeistoryhmittymä.

Veret seisauttava vaalivoitto oli osa Paavo Väyrysen Keskustan puheenjohtajana ja Seppo Kääriäisen puoluesihteerinä käymää tahtopolitiikaksikin kutsuttua kampanjaa, millä avoimesti haastettiin sosialidemokraatit aatteelliseen kilpailuun, mikä syntyi reaktiona sosialidemokraattien 1980-luvulla vahvistuneeseen asemaan Kekkosen jäätyä pois presidentin tehtävistä ja Sorsan IV hallituksen aikana.

Keskustapuolue, Kansallinen kokoomus ja Ruotsalainen kansanpuolue solmivat porvarisopimuksen, jonka mukaan vuoden 1987 vaalien jälkeen mikään osallisista puolueista ei neuvottele hallituksen muodostamisesta ilman muita puolueita. Sopimuksen tarkoituksena varmista elinkeinoelämän vaalirahoitus porvaripuolueille sekä porvarillisen enemmistön mukainen porvarihallitus.

Parlamentarismia korostanut tasavallan presidentti Mauno Koivisto oli kuitenkin saanut asiasta tiedon ja presidentille kuuluvaa hallituksenmuodostajan nimitysoikeutta käyttämälllä mursi "porvarikartellin" nimittämällä hallitustunnustelijaksi kokoomuksen entisen puheenjohtajan, Harri Holkerin, jolloin Kokoomuksen puheenjohtajan, Ilkka Suomisen porvarisopimukseen liittyvä vakuutus ei pätenyt. Harri Holkeri sopi, että kokoomus tulee SDP:n kanssa sinipunahallitukseen.

Näin keskusta joutui oppositioasemaan, mistä ainoana ulospääsynä näytti olevan erittäin raju sosialidemokraattien vastainen vaalikampanja ja suurimman puolueen asema, mikä enemmistöparlamentaristisen käytännön mukaan tarjoaa ensioikeuden hallitustunnustelujen aloittamiseen.

Eduskuntavaalit 1991 ja sen jälkeiset tapahtumatMuokkaa

Veret seisauttava vaalivoitto oli Keskustan aikaisemman puoluesihteerin Seppo Kääriäisen 19901991 Keskustan eduskuntavaalikampanjaa varten keksimä nimitys. 1991 eduskuntavaaleissa Keskustasta tuli suurin eduskuntapuolue ja samalla enemmistöparlamentaristisen periaatteen mukaan päähallituspuolue.

Esko Aho alkoi pääministerinä ajaa Suomea EY:n jäseneksi. EY/EU-kysymys halkaisi puolueen melko tarkkaan kahtia. Etenkin perinteinen kannattajakunta maaseudulla vastusti liittymistä avoimesti syksyn 1994 kansanäänestyksessä.

Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen tukeman Esko Ahon hallituksen aikana vakauttamiseen tähtäävien leikkausten vuoksi SDP:stä tuli jälleen suurin puolue 1995 vaaleissa, mitkä johtivat laajapohjaisen sinipunahallituksen, Paavo Lipposen I hallituksen, sateenkaarihallituksen muodostamiseen.

TyöreformiMuokkaa

Vielä vuoden 1999 eduskuntavaaleihin yritti Keskusta ylläpitää korkeaa profiilia työreformin avulla, mutta lähinnä Eero Heinäluoman johtaman vastatiedotuskampanjan ansiosta SDP voitti vuoden 1999 eduskuntavaalitkin.


Tämän jälkeen Keskustan tahtopolitiikka ei enää suuntautunut asioihin, mitkä kuuluvat työmarkkinajärjestöjen autonomiaan katsotun keskitetyn tulopolitiikan piiriin, vaan Keskusta voitti vuoden 2003 eduskuntavaalit korostamalla ulko- ja puolustuspolitiikkaa sekä Suomen liittoutumattomuutta.

Keskustalainen perhepolitiikkaMuokkaa

Vuoden 1999 vaalien jälkeen vuoden 2000 presidentinvaaleissa alettiin vaalikampanjassa käyttää arvopohjaa välineenä. Esko Ahon presidentinvaalikampanjassa korostettiin tavanomaista ydinperhettä ja omakotitalossa asumista turvallisessa ympäristössä turvallisena suomalaisena elämänmuotona vastakohtana kaupungistumiselle. Aho kärsi kuitenkin niukan tappion SDP:n Tarja Haloselle ja alkoi ottaa etäisyyttä puoluepolitiikkaan.

Eduskuntavaaleissa 2003 Anneli Jäätteenmäki johti huolella luodun imagonsa auttamana Suomen Keskustan vaalivoittoon. Ensimmäisen naispääministerin ura jäi kuitenkin lyhyeksi niin sanotun Irakgate-skandaalin vuoksi. Puolustusministerinä toiminut Matti Vanhanen joutui astumaan eronneen Jäätteenmäen tilalle pääministerin virkaan.

Suomen presidentinvaali 2006 merkitsi tappiota puolueelle, kun pääministerin asemakaan ei auttanut Matti Vanhasta toiselle presidentinvaalikierrokselle istuvaa presidenttiä Tarja Halosta vastaan. Vanhasen ohi meni kokoomuksen Sauli Niinistö.

NimenmuutoksetMuokkaa

Puolue on vaihtanut nimeään kahdesti: Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi vuonna 1965 ja nykyiselle nimelle Suomen Keskustaksi vuonna 1988. Puheenjohtaja Paavo Väyrynen esitti puoluekokoukselle, että Keskustapuolueen nimi muutetaan "Keskusta-Centern":ksi, muta puoluekokous päätti nimeksi "Suomen Keskusta" (Centern i Finland). Toimittajat kuitenkin käyttävät edelleen kirjallisessakin muodossa Suomen Keskustasta nimeä Keskustapuolue ja puhekielessä keskustaan viitataan edelleen usein Kepuna.

Eduskuntapaikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)Muokkaa

Maalaisliiton / Keskustapuolueen / Suomen Keskustan saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

Keskusta on ollut SDP:ä suurempi eduskuntapuolue 1929, 1948, 1962, 1991, 2003 ja 2007. Vuosina 2008-2010 Keskustan ja Kokoomuksen eduskuntaryhmät olivat yhtä suuret, ja 2010 Kokoomuksesta tuli suurin puolue, kun kansanedustaja Markku Uusipaavalniemi loikkasi Keskustasta Perussuomalaisiin. 1999 SDP voitti 12 000 äänellä ja sai kolme kansanedustajan paikkaa enemmän kuin Keskusta. 2003 Keskusta sai 6 000 ääntä enemmän kuin SDP ja sai kaksi kansanedustajaa enemmän. 18.3.2007 järjestettyjä eduskuntavaaleja varten Keskustan puoluetoimisto organisoitiin uudelleen. Kokoomus jäi vain yhden paikan päähän suurimman puolueen paikasta.

1907 1908 1945 1948 1951 1954 1958 1962 1966 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 2003 2007
9 10 49 56 51 53 48 53 49 36 35 39 36 38 40 55 44 48 55 51

Merkittäviä maalaisliittolaisia ja keskustalaisia poliitikkoja Muokkaa

Presidentit Muokkaa

Pääministerit Muokkaa

I (14.11.1922-18.1.1924), II (16.8.1925-12.12.1926), III (16.8.1929-4.7.1930)
I (17.12.1927-22.12.1928), II (21.3.1931-14.12.1932)
I (17.3.1950-17.1.1951), II (17.1.1951-20.9.1951), III (20.9.1951-9.7.1953), IV (9.7.1953-17.11.1953), V (20.10.1954-3.3.1956)
I (27.5.1957-29.11.1957), II (13.1.1959-14.7.1961)
I (14.7.1961-13.4.1962), II (30.11.1975-29.9.1976), III (29.9.1976-15.1977)
I (13.4.1962-18.12.1962), II (15.7.1970-29.10.1971)
I (12.9.1966-27.5.1966)
I (26.4.1991-13.4.1995)
I (17.4.2003-24.6.2003)
I (24.5.2003-19.4.2007)
II (19.4.2007-22.6.2010)
I (22.6.2010-)

Puheenjohtajat Muokkaa

Muita maalaisliittolaisia, keskustapuoluelaisia ja keskustalaisia Muokkaa

Nykyiset ministeritMuokkaa

PuolueorganisaatioMuokkaa

PuoluetoimistoMuokkaa

Puoluetoimistoa johtaa puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Hänen alaisuudessaan toimivat hallintopäällikkö Pekka Korhonen, järjestöpäällikkö Ilkka Miettinen, työmarkkinasihteeri Tauno Latvala, poliittinen sihteeri Helena Pakarinen, kunta- ja maakuntasihteeri Maija Pihlajamäki, tiedotuspäällikkö Matti Mönttinen ja poliittinen sihteeri Minna Miettinen.

PiirijärjestötMuokkaa

Keskustalla on 21 piirijärjestöä, jotka osittain noudattavat eduskuntavaalien vaalipiirirajoja. Joissain vaalipiireissä on useamman maakunnan piirijärjestö, jotka asettavat eduskuntavaaliehdokkaat sopimiensa kiintiöiden mukaisesti.

PuoluehallitusMuokkaa

Keskustan puoluehallituksessa on 31 jäsentä. Merkittävää operatiivista päätösvaltaa eduskuntaryhmän lisäksi käyttää puolueen puolella puoluehallituksen työvaliokunta.

JäsenistöMuokkaa

Keskustassa on puolueen ilmoituksen mukaan 220 000 jäsentä, joista osa aktiviisia ja jäsenmaksunsa maksaneita.

Keskustalaisia tai keskustahenkisiä laitoksia ja yhteisöjäMuokkaa

Kirjallisuus Muokkaa

  • Ilkka Hakalehto: Maalaisliitto-keskustapuolueen historia. 1: Maalaisliitto autonomian aikana 1906-1917 (Kirjayhtymä, 1986)
  • Juhani Mylly: Maalaisliitto-keskustapuolueen historia. 2: Maalaisliitto 1918-1939 (Kirjayhtymä, 1989)
  • Kari Hokkanen: Maalaisliitto-Keskustan historia. 3: Maalaisliitto sodan ja vaaran vuosina 1939-1950 (Otava, 1996)
  • Kari Hokkanen: Maalaisliitto-Keskustan historia. 4: Kekkosen Maalaisliitto 1950-1962 (Otava, 2002)
  • Tytti Isohookana-Asunmaa: Maalaisliitto-Keskustan historia 5: Virolaisen aika-Maalaisliitosta Keskustapuolue 1963-1981 (28.9.2006)

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki